Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Uutiset, 17.2.2017

Ministeri Soinin artikkeli The Security Times
-lehdessä

Ulkoministeri Timo Soinin artikkeli julkaistiin The Security Times -lehden helmikuun numerossa 17.2.2017. Alkuperäinen artikkeli on englanninkielinen.

Ministeri Timo Soini: Muutosten meri

Siitä ei ole kauankaan kun aseellista selkkausta Itämeren rannikkovaltioiden välillä pidettiin käytännöllisesti katsoen mahdottomana. Ajatus sotilaallisesta konfliktista Itämeren alueella oli kuin etäinen kaiku menneisyydestä, jolla ei ollut enää mitään merkitystä.  Alue mainittiin usein turvallisuusyhteistyön malliesimerkkinä; hyvinvointi ja vapaus kukoistivat kansalaisyhteiskuntien ja liike-elämän yhteistyön rinnalla.

Itse asiassa tällainen näkemys alueen yhteistyöstä vallitsee yhä Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Arjen kohtaamisissa vaalimme monitasoista yhteistoimintaa kaupankäynnissä, turvallisuudessa, ihmisten välisissä suorissa kontakteissa, yhteisissä vakiintuneissa puitteissa ja yhteisessä historiassamme. Yksikään Itämeren valtio ei ole muista eristyksissä oleva saari ,josta hyvä esimerkki on ainutlaatuinen ja haavoittuva Itämeren ympäristö, mistä olemme kaikki riippuvaisia.

Vaikka keskinäinen riippuvuus ja yhteistyö eivät ole hävinneet Itämeren alueelta, näyttää siltä että puhe yhteistyöstä ja yhteisestä turvallisuudesta on joutunut väistymään hälyttävämpien puheiden tieltä, joissa Itämeren alue nähdään jännitteiden alueena. Jännite alueella on kasvanut Krimin laittoman liittämisen ja Itä-Ukrainan sodan jälkeen. Jännitteen muuttuminen käsin kosketeltavaksi näkyy siinä, miten suhtaudutaan sotaharjoituksiin, satunnaisiin ilmatila- ja merialueloukkauksiin ja havaintoihin erilaisesta hybridivaikuttamisesta. Olemme silloin tällöin saaneet todistaa vaarallista voimannäyttöä, ja valitettavasti tällä alueella sotilaallisen konfliktin riski on noussut uudestaan esille. Erityisesti Baltian maiden kasvavan turvattomuudentunteen takia Nato ryhtyi viime vuonna soveltamaan turvallisuustakuu- ja sopeutustoimiaan.  Ilma- ja merivalvontaa lisätään, ja ensimmäistä kertaa Baltian maihin ja Puolaan sijoitetaan neljä pataljoonaa sotilaita.

Ukrainan kriisi lisäsi jännitteitä Itämeren alueella, mutta jo sitä ennen oli selvää, että Venäjän ja muiden Itämeren valtioiden alueellista turvallisuutta koskevissa näkemyksissä on eroja. Näyttää tosiaankin siltä, että Venäjä, toisin kuin Pohjoismaat ja Baltian maat, tarkastelee Itämeren aluetta enemmän perinteisestä, konkreettiseen alueen valvontaan perustuvasta geopoliittisesta näkökulmasta. Kaikki voittavat monitasoisessa keskinäisriippuvuudessa, mutta Venäjällä näyttää kuitenkin olevan asiaan toisenlainen näkökanta. Venäjä on eri mieltä siitä, että Nato ei ole suunnattu ketään vastaan ja väittää sen vähentävän Venäjän turvallisuutta.

Tämä on ilman muuta pettymys monelle meistä, jotka toivoimme että Venäjä löytäisi paikkansa Euroopassa ja tekisi yhteistyötä Euroopan olemassa olevien rakenteiden ja instituutioiden kanssa, joita ovat esimerkiksi Nato, EU, ETYJ ja Euroopan neuvosto. Jokainen valtio tekee kuitenkin omat strategiset valintansa, joita muiden valtioiden on kunnioitettava ja joihin niiden on poliittisesti mukauduttava.

Mukautumisella Venäjän strategisiin valintoihin en tarkoita sitä, että Pohjoismaiden ja Baltian maiden pitäisi hylätä yhteistoimintaperiaate ja että meidän pitäisi alkaa ajatella enemmängeopoliittisesti.. Meidän pitäisi itse asiassa päinvastoin lisätä yhteistoimintaa niillä osa-alueilla, jotka huolestuttavat meitä ja saavat meidät tuntemaan turvattomuutta. Me NB8-maat tarvitsemme strategista kärsivällisyyttä pitääksemme kiinni omista arvoistamme ja toimiaksemme johdonmukaisesti ja yhtenäisesti yhdessä turvallisuutemme ja solidaarisuutemme vahvistamiseksi.

Tässä joitakin näkemyksiäni kolmivaiheisesta lähestymistavasta: NB8:n pitäisi lisätä puolustusyhteistyötä ja vahvistaa yhteistoimintaa uudenlaisten hybridiuhkien varalta, ja viimeisimpänä vaan ei todellakaan vähäisimpänä toimena edistää vuoropuhelua ja rakentaa luottamusta Venäjän kanssa siitäkin huolimatta, että me vahvasti tuomitsemme Venäjän toimet Ukrainassa.

Ensiksikin on tärkeää lisätä turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä Itämeren alueella.  Suomi katsoo, että Natolla on Itämeren alueella tasapainottava rooli. Naton RAP-valmiusohjelman turvallisuustakuu- ja sopeutustoimet ovat puolustuksellisia ja oikeasuhteisia.  Näiden toimien avulla käsitellään alueen haavoittuvimpien maiden turvallisuuteen liittyviä perusteltuja huolenaiheita.

Suomi pyrkii syventämään puolustusyhteistyötä usealla rintamalla, joita ovat mm. Nato, EU, NORDEFCO, Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama kehys ja maiden kahdenväliset suhteet, erityisesti suhteet Ruotsin kanssa.  Käytännössä Itämeren alueen turvallisuus- ja yhteistoiminta-alueet menevät osittain päällekkäin, mikä tarkoittaa että mahdollinen konfliktitilanne vaikuttaisi kaikkiin NB8-maihin monin tavoin, ja joissakin asioissa perustavaa laatua olevalla tavalla.

Toiseksi, nopeasti muuttuva turvallisuusympäristömme korostaa tehokkaamman tiedonvaihdon sekä Itämeren alueen strategisessa tilanteessa ja toiminnassa tapahtuvien muutosten analysoinnin merkitystä. Yhteisymmärrys ja yhteiset näkemykset konkreettisista tapahtumista ovat tarpeen, jotta voidaan tehdä tehokasta yhteistyötä. Meillä on toisiltamme paljon opittavaa.

Hyvä esimerkki on kasvava yhteistyömme muiden kuin perinteisten hybridiuhkien käsittelyssä ja analysoinnissa. Tällaisia uhkia ovat esimerkiksi erityyppiset informaatio-operaatiot ja NB8-maiden instituutioiden ja strategisten riippuvuussuhteiden käyttö ja väärinkäyttö. Olemme kaikki hyötyneet parhaiden käytäntöjen jakamisesta uhkien torjunnassa ja selviytymiskyvyn lisäämisessä, niin maidemme ja valtiokoneistojemme sisällä kuin myös niiden välillä.

Suomi haluaa vahvistaa monenvälistä yhteistoimintaa ja suunnittelee perustavansa hybridiuhkia käsittelevän huippuyksikön tämän vuoden maaliskuussa. Tarkoituksena ei ole rakentaa lisää raskaita rakenteita tai kallista byrokratiaa, vaan luoda älykkäitä verkostoja, jotka koostuvat asianomaisista osapuolista ja jotka toimivat joustavasti. Tärkeimmät toiminta-alueet olisivat (1) tutkimus ja strateginen analysointi, (2) koulutus ja harjoitukset ja (3) valmiuden ja selviytymiskyvyn kehittäminen Euroopan maissa ja yhteiskunnissa.

Kolmanneksi, meidän ei pidä pelkästään miettiä miten valmistautua erilaisiin riskeihin, vaan meidän tulee myös aktiivisesti vähentää epävarmuutta ja väärinymmärryksestä tai riskiä vahingosta johtuvan tilanteen tahattomasta kärjistymisestä.. Lisääntynyt sotilaallinen toiminta Itämeren alueella korostaa tarvetta vahvistaa luottamusta ja läpinäkyvyyttä lisääviä toimia.

Mm. ETYJin Wienin asiakirja luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimista on hyödyllinen apuväline, josta löytyy työkaluja sotilaallisen toiminnan tarkastuksiin ja seurantaan. Toinen hyödyllinen asiakirja on Open Skies -sopimus. Valtioiden tulisi yhdessä muokata ja päivittää näitä instrumentteja, jotta niissä otettaisiin huomioon niiden hyväksymisen jälkeen tapahtuneet muutokset. Suomi kannattaa Saksan vaatimusta aloittaa vuoropuhelu perinteisen asevalvonnan palauttamisesta Eurooppaan.

Myös ICAOn puitteissa on otettu myönteisiä askeleita Itämeren alueen ilmaturvallisuuden parantamiseksi. Suomi on ollut tässä aloitteellinen ja tulee isännöimään tapaamisen, jossa keskustellaan uusista ilmaturvallisuuden parantamista koskevista suosituksista. Toivomme, että nämä askeleet omalta osaltaan auttavat saavuttamaan laajemman tavoitteen lisätä luottamusta alueella.

Loppujen lopuksi kilpavarustelu tai sotilaallinen eskalaatio alueella ei ole yhdenkään Itämeren maan intresseissä. Niinpä meidän täytyy kaikkien tehdä yhteistyötä riskien vähentämiseksi. Myös Venäjän on asennoiduttava rakentavammin näihin pyrkimyksiin.

Riippumatta siitä, miten syvät näkemyseromme joissakin kysymyksissä ovatkaan, on myös olemassa kysymyksiä, joissa voimme löytää yhteistä pohjaa kaikkia osapuolia hyödyttävälle yhteistoiminnalle. Vaikka Venäjän ja NB8-maiden välillä on ilmeistä epäluottamusta joissakin asioissa, on Itämeren alueella edelleen tarve tehdä käytännönläheistä yhteistyötä ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. On myös tarpeen kehittää yhteisiä valmiusjärjestelmiä onnettomuuksien ja hätätilanteiden varalle. Meidän tulisi antaa lisäpontta näille rakentaville pyrkimyksille Itämeren maiden neuvoston puitteissa.

Meidän - kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden - pitäisi muistuttaa itseämme siitä, että Itämeri tulee aina yhdistämään maidemme ja kansojemme kohtaloita, niin hyvässä kuin pahassa. Erilaisuuksistamme huolimatta paras pitkän ajan vaihtoehto on oppia tulemaan toimeen ja kunnioittamaan toisiamme. Ainoastaan dialogin kautta voimme oppia hallitsemaan erilaisuuttamme.

Takaisin ylös