Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Euroopan unionin oikeudelliset kysymykset ja ulkosuhdesopimukset

EU-oikeus on ainutlaatuisella tavalla sitova kansainvälinen oikeusjärjestelmä. Ulkoministeriö on asiantuntija muun muassa EU:n perussopimuksia ja toimivaltakysymyksiä sekä EU:n ulkosuhdesopimuksia koskevissa kysymyksissä.

EU-oikeus on laaja ja jatkuvasti kehittyvä kokonaisuus, joka vaikuttaa monin tavoin unionin jäsenvaltioihin ja sitä kautta kansalaisiin.

EU:lla on lainsäädäntövaltaa niillä aloilla, joilla jäsenvaltiot ovat sille toimivaltaa antaneet. EU-oikeudella on pääsääntöisesti etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden.

EU-oikeus voi myös vaikuttaa kansallisen lainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen. Jäsenvaltioiden on noudatettava ja toimeenpantava kansallisella tasolla EU:ssa tehtävä säännöstö eli EU:n lainsäädäntö.

Ulkoministeriön EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikkö toimii neuvonantajana ja asiantuntijana muun muassa EU:n perussopimuksia, sen toimielimiä ja toimivaltakysymyksiä käsittelevissä asioissa sekä EU:n ulkosuhdesopimuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Euroopan unionin perussopimukset

EU:n perussopimukset ovat EU:n jäsenvaltioiden välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joilla EU, sen toimivalta ja toimielimet on perustettu.

Perussopimukset luovat tärkeimmät puitteet EU:n kaikelle toiminnalle. Merkittävimpiä perussopimuksia ovat:

  • Euroopan yhteisön perustamissopimus (Rooman sopimus) vuodelta 1957
  • Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus (EURATOM-sopimus) vuodelta 1957
  • Sopimus Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus) vuodelta 1992
  • Amsterdamin sopimus vuodelta 1997
  • Nizzan sopimus vuodelta 2001
  • Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta vuodelta 2009.

Näistä kolmea ensimmäistä voidaan kutsua myös perustamissopimuksiksi. Kahdella ensimmäisellä perustettiin Euroopan yhteisöt ja Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan unioni.

Perussopimuksia on lisäksi muutettu uusien jäsenvaltioiden liittymisen yhteydessä.

Lissabonin sopimuksella muutettiin Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta, joka nimettiin sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta. Lissabonin sopimuksen myötä unioni siis perustuu kahteen perussopimukseen eli:

  1. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen (SEU), ja
  2. Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen (SEUT).

Euroopan unionilla on lisäksi perusoikeuskirja, jolla on sama oikeudellinen arvo kuin SEU- ja SEUT-sopimuksilla. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova.

Euroopan unionin ulkosuhdesopimukset

EU voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Näitä sopimuksia kutsutaan EU:n ulkosuhdesopimuksiksi.  

Kun sopimuksen koko sisältö kuuluu EU:n toimivaltaan, EU voi tehdä sopimuksen yksin (unionisopimukset).

EU voi myös tehdä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sopimuksen yhden tai useamman valtion taikka kansainvälisen järjestön kanssa (YUTP-sopimukset).

Jos sopimus sisältää yhtäältä EU:n ja toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, sopimus voidaan tehdä sekasopimuksena, jolloin myös jäsenvaltiot ovat sopimuksen osapuolina.  

Euroopan unionin lainsäädäntö

Käyttäessään unionin toimivaltaa toimielimet hyväksyvät asetuksia, direktiivejä ja päätöksiä sekä antavat suosituksia ja lausuntoja.

Takaisin ylös