Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Ulkoministeriöläisten kirjoitukset mediassa, 30.9.2015

Vesa Jaakola: Pakolaisten kohtelussa punnitaan humaanisuutta

Kun pakolaisvirroista on tullut tsunameja Eurooppaankin, kysymys pakolaisten suojelusta askarruttaa monenlaisia toimijoita. Ketkä ovat oikeutettuja suojeluun? Millainen suojelu on riittävää?

Vastauksia näihin kysymyksiin saa niistä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomikin on liittynyt. Niissä säädellään pakolaisten suojelun lisäksi ihmisoikeuksista. Alan sopimusten soveltamisessa valtioiden humanitaarisuutta mitataan ja punnitaan.

Merkittävin oikeusperusta on sopimus pakolaisten oikeusasemasta vuodelta 1951. Sen pääsääntö velvoittaa jäsenmaita antamaan suojelua kaikille, jotka ovat joutuneet kotimaissaan vainotuiksi. Kun sopimus on näin väljästi muotoiltu, jopa sen avainkäsitteet vaikeuttavat sen soveltamista: millaista vainoa, millaista suojelua?

Pakolaisen lähtömaassa vainon syynä voi olla esimerkiksi hänen etninen taustansa, uskontonsa, poliittinen näkemyksensä, seksuaalinen suuntautumisensa tai muunlainen ryhmäidentiteetti, usein vähemmistönä. Miten vaino todennetaan? Millainen vaino oikeuttaa suojelun saamiseen?

Asia ratkaistaan kuulustelussa, jossa turvapaikan anoja kertoo tarinansa tulomaan viranomaisille. Niitä ovat meillä poliisi, maahanmuuttoviraston hallintoväki ja viimesijaisesti oikeusistuimet. Jos kuulusteltava salaa tai peittelee henkilöllisyyttään, ratkaisevaksi asiaksi voi jäädä hänen kertomuksensa.

Viranomaisten työtä vaikeuttaa sekin, että heidän on kuulusteluissaan erotettava pakolaiset siirtolaisista ja muista maahantulijoista. Pakolaisten suojelusopimuksessa köyhyyttä ei mainita suojeluperusteeksi. Pakolaisvirroissa on kuitenkin tuhansia siirtolaisiin verrattavia, jotka tavoittelevat parempaa elämää vauraissa maissa. Käännytettäisiinkö heidät kaikki takaisin köyhiin kotimaihinsa?

Toiseksi voidaan kysyä, millainen suojelu turvapaikan saaneelle on riittävää? Riittääkö pelkän turvapaikan antaminen vai muutakin sen lisäksi? Jos ja kun annetaan myös aineellisia etuja, millaisia ja paljonko muuhun väestöön verrattuna?

Kun maailmassa on nyt kymmeniä miljoonia pakolaisia lähes sadassa maassa, tulkinnat sekä pakolaisuudesta että suojelun toteuttamisesta vaihtelevat suuresti. Libanonissa hallitus ei tunnusta yli miljoonaa Syyriasta sotaa paennutta edes pakolaisiksi vaan "vieraiksi", joita kohdellaan vaihtelevasti. Köyhät maat, joissa on kuitenkin eniten pakolaisia, voivat jakaa miljoonille pakolaisille vain vähän aineellista hyvää.

Monissa maissa kansalaiset auttavat ja suojelevat pakolaisia enemmän kuin valtiovalta. He osoittavat suurempaa humaanisuutta, ihmisrakkautta, kuin heidän hallituksensa. Näin on nähty viime päivinä esimerkiksi Unkarissa, muuallakin.

Pakolaisuudesta on tullut myös suurta ja laajaa laitonta liiketoimintaa, valitettavasti. Ahneet salakuljettajat haalivat monin paikoin tuhansittain avuttomia pakolaisia asiakkaikseen, joilta rahastetaan säälimättä viimeisetkin roposet.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja toimii lähetystöneuvoksena ministeriön tutkimus- ja suunnitteluyksikössä. Kolumni on julkaistu maakuntalehdissä viikolla 39/2015.
      

Päivitetty 1.10.2015

Takaisin ylös