Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Ulkoministeriöläisten kirjoitukset mediassa, 4.11.2015

Vesa Jaakola: Uskonsotia ennen ja nyt

Sodissa on ollut uskonnollista ulottuvuutta jo vuosituhansia sitten. Pyhän sodan käsitteen omaksuivat ensimmäisinä heprealaiset. Jahve-jumalansa suojeluun uskovina he muinoin saattoivat marssia sotiinsa pelottomina. Uuden ajan juutalaisten sodissa uskonnolla ei ole ollut samanlaista merkitystä.  

Nyttemmin pyhää sotaa käyvät ilmoituksensa mukaan ääri-islamistiset jihadistit. Heistä julmimpia ovat nyt "Islamilaisen kalifaatin" Isisin soturit Levantin maissa. Heidän edeltäjiään ja hengenheimolaisiaan ovat al-Qaidan ja Talebanin terroristit Afganistanissa ja Pakistanissa sekä Boko Haram Nigeriassa ja sen naapuristossa.

Islamisteista toiset käyvät hyökkäyssotaa, toiset taas sanovat puolustavansa muslimien perinteisiä asuinalueita. Ensin mainittuja ovat leimallisesti isisläiset, jälkimmäisiä talebanit, jotka sanovat puolustavansa kotia, uskontoa ja isänmaata Afganistanissa. Bokoharamilaiset harjoittavat raakaa miekkalähetystä keskisessä Afrikassa.

Islamin historiassa on paljon uskonnollista sodankäyntiä, silloinkin sekä hyökkäävänä että puolustavana taisteluna. Pian islamin synnyn jälkeen alkoivat arabien valloitussodat vuosiksi 632–732. Tehokkaalla miekkalähetyksellä islamia levittäneet arabisoturit valloittivat muutamassa vuosikymmenessä Lounais-Aasian ja Pohjois-Afrikan maat ja kansat, siis valtavan alueen Intiasta Espanjaan itä-länsisuunnassa.

Toinen uskonsotien kokonaisuus ovat ristiretket Palestiinaan ja muualle Lähi-itään vuosien 1097–1291 välillä. Niissä keskeinen tavoite oli Jerusalemin vapauttaminen vääräuskoisten vallasta. Yhdeksän ristiretken taisteluissa kymmenet tuhannet saivat surmansa.

Historiankirjoituksessa uskonsodiksi alettiin nimittää niitä eurooppalaisia sotia, joita käytiin kristittyjen kesken uskonpuhdistuksen jälkeen, siis katolisten ja protestanttien aseellisia yhteenottoja vuosien 1545–1648 välillä. Niistä viimeinen ja tuhoisin oli 30-vuotinen sota 1618–1648.

Mikä sitten erottaa uskonsodat muista sodista? Sotien Ensyklopedia-tietokirjassa on laskelma, jonka mukaan viimeisten 10 000 vuoden aikana käydyistä 1 763 sodasta 123 on ollut leimallisesti uskonsotia.

Niiden tunnusmerkkejä on karkeistaen neljä: poliittisten johtajien uskonnollinen motivaatio ja sotaretoriikka, toisin uskovien käännytystavoitteet, hyökkäykset uskonnollisiin kohteisiin ja neljäntenä uskontojohtajien vahva tuki sotatoimille.

Uskontoulottuvuus ilmenee niinkin, että alan auktoriteetit kuten paavit ja imaamit lupaavat sotilaille hengellisiä palkintoja: esimerkiksi synnit anteeksi tai jopa ikuisen elämän paratiisissa, jos nämä taistelussa kuolevat.

Pelkästään uskontosyistä sotia ei liene koskaan käyty. Sotimiseen on ollut aina muita syitä ja motiiveja. Uskontosyillä usein vain peitetään ja vahvistetaan maallisempia perusteita. Lähes aina sodan aloittamiseen vaikuttavat ennen muuta poliittis-taloudelliset syyt.

Vesa Jaakola

Kirjoittaja toimii lähetystöneuvoksena ministeriön tutkimus- ja suunnitteluyksikössä. Kolumni on julkaistu maakuntalehdissä viikolla 44/2015.

Päivitetty 4.11.2015

Takaisin ylös