Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Ulkoministeriöläisten kirjoitukset mediassa, 18.7.2016

Rauno Merisaari: Demokratian voittokulku on pysähtynyt

Monissa maissa demokratian tila on heikentynyt, mutta myönteistäkin kehitystä on tapahtunut – etenkin Aasiassa, kirjoittaa kansainvälistä demokratiapolitiikkaa hoitava suurlähettiläs Rauno Merisaari Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 17.7.2016.

Demokratia on levinnyt historian saatossa hyppäyksittäin niin sanottuina demokratia-aaltoina. Uutta hyppäystä ei ole nyt luvassa.

Demokratia on ollut vastatuulessa vuosikymmenen ajan. Yhdysvaltalaisen Freedom Housen mukaan viime vuosi oli erityisen huono: kansalaisvapauksien taso laski 72 maassa ja parantui vain 43 valtiossa.

Brittiläisen Economist-lehden demokratiaindeksiä ovat alentaneet alueelliset sodat, arabikevään kuihtuminen, Venäjän kehitys ja talouden taantuma, joka on heikentänyt demokratian tilaa erityisesti öljyntuottajamaissa. Kansalaisjärjestöjen toimintavapautta ja rahoitusta on rajoitettu kymmenissä maissa.

Vaaliaktiivisuus ja puolueiden jäsenmäärät ovat vähentyneet etenkin Euroopassa. Monipuoluejärjestelmään siirtyvissä maissa aktiivisuus on yhä lisääntynyt, mutta vaalien äänestysaktiivisuus on maailmanlaajuisesti laskenut 25 vuodessa yli 70 prosentista 66 prosenttiin.

Poliittisten toimijoiden rahoitus on hyödyllinen osa vaalidemokratiaa ja välttämätöntä erityisesti siksi, että vallanpitäjien haastajat saavat näkyvyyttä vaaleissa.

Rahan merkityksen kasvusta on kuitenkin tullut suuri uhka demokratian uskottavuudelle monipuoluemaissa. Erityisen ongelmallinen tilanne on heikkojen hallintojen maissa, joissa rikollinen raha ohjaa monesti poliitikkojen päätöksiä.

Ongelma ulottuu myös vakiintuneisiin demokratioihin. Vuonna 2000 käydyissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ehdokkaat käyttivät kampanjointiin yhteensä 1,4 miljardia dollaria. Vuoden 2012 vaaleissa summa oli jo 2,6 miljardia.

Meneillään olevassa presidentinvaalikampanjassa ehdokkaiden ja puolueiden kampanjoihin suoraan kuulumattomien, niin sanottujen itsenäisten rahoittajien taloudellinen merkitys on kasvanut. Näille lahjoituksille ei ole määritelty enimmäismääriä, ja niillä voidaan vaikuttaa äänestäjien mielikuviin ehdokkaista. Washington Postin arvion mukaan puolet tällaisista lahjoituksista oli tullut 50 suurelta lahjoittajalta tai näiden lähipiiriltä.

Useissa maissa on hyväksytty säädöksiä, joilla lahjoitusten enimmäismääriä rajoitetaan ja rahoituksesta tehdään julkisempaa. Säännöksiä kierretään lisäämällä epäsuoraa vaalitukea ja poliittista mainontaa. Korruptiotapausten julkitulo lisännee edelleen vaatimuksia kattavista, julkisista lobbarirekistereistä.

On hyvä huomata myös myönteinen kehitys. Parlamenttivaaleja järjestettiin 1990-luvun lopulla 173 maassa, nyt tällaisia maita on jo 186. Äänestäjien määrä on kasvanut 2,6 miljardista lähes 3,4 miljardiin.

Maailmanlaajuisesti kiinnostavin alue on nyt Aasia. Monipuoluedemokratia on vahvistunut muun muassa Indonesiassa, Etelä-Koreassa, Myanmarissa ja Sri Lankassa.

Monipuoluevaalien järjestäminen on vahvistanut lainsäädäntöä ja sitä kautta kansalaisten lainsuojaa. YK:n laskelman mukaan naisten tasa-arvo sisältyy kansallisiin perustuslakeihin noin 140 maassa. Pääongelmana on yhä selvemmin lakien oikeudenmukainen toimeenpano.

Vaalejakin vahvempi muutosvoima on kansalaistoiminnan vahvistuminen. Maailmanlaajuinen koulutustason nousu ja keskiluokan kasvu lisäävät vaikutusmahdollisuuksia ja odotuksia hallintoa kohtaan. Itsenäinen media seuraa vallankäyttöä ja sosiaalinen media aktivoi kasvavaa internetin käyttäjien joukkoa.

Valta jakaantuu yhä hyvin epätasaisesti. Naisten osuus parlamenteissa on toki kaksinkertaistunut 20 viime vuoden aikana mutta on edelleen vain hieman yli 20 prosenttia. Naisten osuus puolueiden jäsenistä lähestyy 50:tä prosenttia, mutta vain kymmenesosa puolueiden johtotehtävissä toimivista on naisia.

Nuorten, etnisten vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, vammaisten tai köyhistä oloista tulevien osuus päätöksentekijöistä ei ole juuri noussut. Kolmasosassa kansallisista parlamenteista ei ole yhtään nuorta edustajaa. Vain neljässä maassa – näiden joukossa Suomi – korkeintaan kolmekymppisten kansanedustajien osuus parlamentin kokoonpanosta on yli 10 prosenttia.

Yksinvaltaisten järjestelmien ja aatteiden vastustaminen ei riitä lisäämään demokratian vetovoimaa. Myös heikommassa asemassa olevien on voitava vakuuttua siitä, että päätöksenteko palvelee heitäkin. Suomen kaltaiset vakiintuneet demokratiat voivat näyttää esimerkkiä maille, joissa moniarvoinen demokratia ottaa vasta ensiaskeliaan.

Rauno Merisaari

Kirjoittaja toimii ihmisoikeussuurlähettiläänä ulkoministeriössä.

Muualla verkossa

Päivitetty 18.7.2016

Takaisin ylös